Pahoittelen pitkää väliä kirjoituksissa, hukkasin vahingossa salasanani ja sitten, kun löysin sen niin ei sitä kerinnyt paljon kirjoittelemaan, kun on ollut kaikenlaista menoa. 
Muttamutta, viime aikoina on ollut asiat elämässäni hiukan hukassa ja sekaisin. Miettimisen aiheena on ollut eräs mies henkilö, joka on minulle todella tärkeä. Hiihtolomalla välillämme oli pieni muotoinen ” tauko “. Ja se sai minut stressaamaan, ja hyvin masentuneeksi. Aina sitä ei ajattele, että mitä sanoo tai mitä pitäisi ajatella. Huomasin, kuinka asiat järjestyy, kun antaa niille aikaa ja miettii asioita molempien osapuolien kohdalle. Opin todella paljon myös itsestäni, kun tajusin minkälainen ihminen olen. Todella herkkä, haavoittuvainen ja todella vaikea persoona. Jos minulla on ihminen, joka on minulle todella tärkeä, niin haluan tottakai antaa ihmiselle huomiota ja kuunnella sitä, että se tuntee olonsa tärkeäksi. Mutta, onko se reilua, että toinen tekee toisen eteen melkeimpä mitä vaan, että tuntisi olonsa tärkeäksi, nii saa vasta palkkioksi kiukuttelua. Tottakai jokaisella on huonoja päiviä ja paha mieli jostain asioista ja ne täytyy purkaa toiselle, mutta ei kiukuttelemalla. Olen itsekkin tehny joskus näin, mutta olen tajunnut, että siinä tuottaa toiselle vaan pahaa mieltä ja asioita ei saa puhutuksi. Ja olen huomannut, että myös itse tarvitsen huomiota, mutta en kumminkaan halua olla huomion keskipisteenä.
Olen myös miettinyt sitä, että olenko ansainnut sen, että minulle kiukutellaan?
- En ole. Kukaan ei ole ansainnut sellaista käytöstä. En hyväksy sellaista käytöstä parisuhteessa tai kaveripiirissä. Yleensä töksähdän, jos itse yritän olla ystävällinen ja sitten minuun puretaan kaikki paha olo. Asian voi sitten korvata ANTEEKSIPYYNNÖLLÄ.
Nyt kun asioita on miettinyt enemmän ja pohtinut asioita, niin olokin on todella virkistynyt. Olen myös todella kiitollinen siitä, että olen löytänyt rinnalle ihmisen johon pystyn luottamaan 100% ja haluan tukea tätä ihmistä huonoissa ja hyvissä asioissa. Välillä tuntuu, että tekisi mieli luovuttaa tämän ihmisen suhteen, koska en ole saanut selville kaikkia hänen tunteitaan ja asioita. Mutta olen päättänyt, että jos olen löytänyt ihmisen, josta oikeesti välitän ja tehdä kaikkeni hänen eteen. Niin en ihan helpolla päästä irti. 
Elämässä ei saa luovuttaa helpolla, vaan pitää taistella, muistakaa se ! ♥ Chris Medina – What Are Words
Anywhere you are, I am near
Anywhere you go, I’ll be there
Anytime you whisper my name, you’ll see
How every single promise I keep
Cuz what kind of guy would I be
If I was to leave when you need me most ….
Hei ! En ole pystynyt kirjoittelemaan, koska olen ollut vähän reissun päällä. Loma alkoi hyvillä mielin, on ihana rentoutua ja ottaa arkipäivän asioista vähän hermolomaa.
Lauantaina 3.3 kävin muutaman tunnin duunissa. Töissä tuntui siltä, että ei pääse ikinä pois ja kaikki ajatukset kaatuvat päälle. Mielessäni pyöri vain loma ja rentoutuminen. Kun töistä pääsin kiirehdin kotia, pakkasin tavarat ja hyppäsin junaan ja suuntana oli Oulu.
Junaan hypätessä, oloni oli aivan mahtava. Aivan, kuin oisin kahleista päässyt irti ja olisin täysin vapaa. Tuntui hyvältä vaihtaa paikkakuntaa vähäksi aikaa ja antaa aikaa asioille, jotka olin saanut solmuun omalla paikkakunnallani. Aivan, kuin uusi elämä olisi alkanut.
Kun saavuin Ouluun, kaikki tuntui niin suurelta ja hienolta, ei edes ihmisten paljous saanut minua ahdistumaan. Aivan, kun aika olisi pysähtynyt hetkeksi, katsoin vain kun ihmiset kävelivät eri suuntiin. Kaikki ympärilläni oleva näytti niin positiiviselta, että iso hymy nousi huulilleni. Tästä alkaa kauan odotettu hermoloma! Kun kävelin oulun katuja pitkin, se tuntui oikealta. Tämä on sitä mitän haluan. Tänne haluan muuttaa ja täällä haluan asua. Ouluun muutto tuntui hyvältä idealta!
Sunnuntaina 4.3 aamulla heräsin siihen, kun aurinko paistaa sälekaihtimien välistä, viileä viima tulee ikkunasta sisään ja kuulen, kuinka linnut laulavat ulkona. Tunsin sisälläni hyvän olon, rakkauden, onnellisuuden ja pirteyden. Kevät on tulossa ! Olen päässyt yli talven masennuksesta. Sunnuntai, Maanantai ja Tiistai päiväni menivät siinä, kun mietin elämää ja pohdin asioita, joissa minulla on parantamisen varaa. Mieltäni painoi erään tärkeän ihmisen epätietoisuus meidän välisestä suhteesta. Pieni tauko sai minut kasvamaan henkisesti todella todella paljon. Tajusin, että jos minulla on elämässä ihmisiä, joista välitän todella paljon täytyy heidän eteen tehdä paljon asioita, että he pysysivät rinnallani. Vaikka en aina kerkeä kaikkiin ystäviin pitää yhteyttä, mutta toivon, että kaikki tuntee sisimmässään sen, että todella välitän ja rakastan kaikkia ystäviäni♥
Keskiviikko 7.3 Tulin takaisin kotiin iltajunalla ja tuntui hyvältä palata takaisin, kun oli saanut levätä ja miettiä asioita rauhassa. Oloni oli niin onnellinen, ja herkkä. Välillä päästin ihan onnen kyyneliä, kun tiesin, että näen ihmisen, jota olen ikävöinyt ja jonka kanssa olen valmis jakamaan elämäni surut ja ilot. ♥ Tästä alkakoon onnellinen elämä, Mutta kirjoittelen taas pian!
Adele – Set Fire to the Rain ”
You and me together
On taas muutama päivä siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut, elämässäni on siis tapahtunut paljon asioita lyhyessä ajassa, että kaikkia niitä ei voi edes tänne julkaista. Viime päivinä olen ollut aika väsynyt ja itkuinen. Omat tunteet ovat saaneet minut hyvin herkälle tuulelle, en normaalisti uskalla/halua puhua syvimmistä tunteista. Vain sellaisille ihmisille, jotka todistavat sen, että heitä kiinnostaa ja he haluavat olla rinnallani vaikka kuinka tekisin virheitä elämässä. Ja arvostan sitä.
Koko eilisen illan olin shokissa, kun sain yllättävän viestin yhdeltä elämäni tärkeimmältä ihmiseltä, se sai minut miettimään, mitä omalla käytöksellään voikaan saada aikaan, vaikka kuinka näyttää tunteensa ja kertoo välittävänsä. Se ei vaan joskus auta, täytyy olla vahva ja myös todistaa se, että välittää. Ompahan taas yksi uusi asia opittavana elämässäni.
Mutta kun heräsin tähän uuteen aamun, totesin, että jotain minussa on muuttunut. Aivan kuin olisin aivan uusi ihminen. Vaikeiden asioiden ja virheiden käyminen oman pään sisällä kasvatti minua taas yhdellä tasolla eteenpäin. Tunnen oloni paljon vahvemmaksi ja paremmaksi. Olen paljon pirteämpi ja energisempi. Jaksan taas punnertaa elämässäni eteenpäin!
Tämä lomakin piristää minua todella paljon, ihana päästä rentoutumaan, nauttimaan ihanista talvipäivistä ja viettämään omaa aikaa. Oma rauha on se mitä arvostan todella paljon, kyllä sitä vaan osaa nauttia tästä. Erittäin hyvää lomaa kaikille, nauttikaa omasta olosta ja toisistanne ja ottakaa rauhallisesti ! ♥
Adele – Turning Tables
Close enough to start a war
All that I have is on the floor
God only knows what we’re fighting for
All that I say, you always say more
I can’t keep up with your turning tables
Under your thumb, I can’t breathe
So I won’t let you close enough to hurt me
No, I won’t ask you, you to just desert me
I can’t give you, what you think you give me
It’s time to say goodbye to turning tables
To turning tables
Under haunted skies I see you, ooh
Where love is lost, your ghost is found
I braved a hundred storms to leave you
As hard as you try, no I will never be knocked down
I can’t keep up with your turning tables
Under your thumb, I can’t breathe
So I won’t let you close enough to hurt me, no
I won’t ask you, you to just desert me
I can’t give you, what you think you give me
It’s time to say goodbye to turning tables
Turning tables
Next time I’ll be braver
I’ll be my own savior
When the thunder calls for me
Next time I’ll be braver
I’ll be my own savior
Standing on my own two feet
I won’t let you close enough to hurt me, no
I won’t ask you, you to just desert me
I can’t give you, what you think you give me
It’s time to say goodbye to turning tables
To turning tables
Turning tables, yeah
Turning ohh ♥
Hei. Eipäs sitä taaskaan ole kerinny blogia kirjoittaa, kun koulu ja urheilu vienyt kaiken ajan, ihan hyvä vaan, että tämä koneella istuminenkin jää vähemmäksi. Ja tietysti ihmissuhteet vie paljon vapaa-ajastani.
Olen viime aikoina puhunut paljon unelmistani, ja nyt alkaa näyttää siltä, että otan uuden askelen elämässäni, olen meinannu hakea uudelleen, haluan tehdä sitä mikä oikeesti kiinnostaa, eli haen turvallisuusalalle. Tiedossa on siis entistä enemmän treeniä ja terveellisiä elämäntapoja. Tavoitteeni on siis hyvä fyysinen ja sekä myös henkinen kunto. Kyllä sitä huomaa, että tärkeiden asioiden eteen tekee mitä vain.
Olen kuullut paljon mielipiteitä ihmisiltä, koskien alan vaihtoa. Osa ystävistä ja läheisitä on sitä mieltä, että minulla on vielä monta vuotta aikaa miettiä mitä elämältä haluaa. Eikä minulla ole mitään menetettävää. Samaa mieltä olen minä itse. Toiset ovat taas sitten vastaan. Mutta en anna ihmisten mielipiteiden vaikuttaa minun unelmiin.
Mieltäni painaa vielä yksi asia. Paikkakunta? Paikkakunnat minne hakisin olisivat Kajaani ja Oulu. Haluaisin ottaa elämässä uuden askeleen eli haluaisin muuttaa toiselle paikkakunnalle. Mutta sitten Kajaanissa minulla on kaikki mitä tarvitsen, ystävät ja läheiset. Kajaani on tuttu ja jokseenkin turvallinen paikka minulle. :) Huomenna alkaa haku ja jospa sitä selviäisi tästä ajatusten mylläkästä. Mutta pidetään liput korkealla!
Siitä on siis muutama päivä, kun viimeksi olen kirjottanut blogia, eikä nyt oikein tiedä, että mistä alottaisi. Asiaa on todella todella paljon.
No viikonloppu oli ja meni. Oli ihanaa rentoutua ja olla yksin, kyllä tuota omaa rauhaa osaa arvostaa, mieltäni painoi hiukan ihmissuhteet. Ja ne saivat hiukan ajatukseni sekaisin.Mutta saipahan rauhassa miettiä, että mitä sitä haluaa omalta elämältä, mieli oli hiukan maassa, kun olin riidellyt minulle tärkeän ihmisen kanssa, ja voimat olivat aivan loppu.Oloni parani, kun sain selviteltyä asiat, mutta mieltäni painaa vielä tämä asia. Vaikka olisin kuinka mieli maassa niin olen niin kiitollinen siitä, että olen löytänyt rinnalleni uusia ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella huoliani ja joita kiinnostaa mitä minulle kuuluu. Ja se tuo elämääni iloa!
Viime aikoina olen miettinyt sitä, että mistä tämä ahdistus johtuu, olen miettinyt tätä todella paljon. Ja tiedän mistä tämä johtunee, olen kokenut elämässäni menetyksiä. Olen menettänyt läheisiäni, olen menettänyt ystäviä ja olen kokenut myös sydänsuruja. Olen ollut onnellinen kun olen saanut ja uskaltanut rakastaa ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeitä. Stressaan todella paljon omasta ja ystävieni elämästä, ja olen myös saanut kuulla siitä, että stressaan liian paljon, mutta minkä sille voi jos ihminen välittää myös muistakin, kun itsestään. Kuten edellisessä blogimerkinnässäni kerroin, että minulla on rankka menneisyys, ahdistukseni johtuu siitä, että stressaan niin paljon sitä, että menetän taas jotain tärkeää elämästäni.
Mutta..
Eilen oli ihan tajuttoman hyvä olla, osittain tiedän, että mistä se johtuu. Ja Viikko on siis puolessa välissä, Päivät ovat menneet kohtuu hyvin, mutta myös ärtyisyyden aiheita on löytynyt. Huomenna olisi sitten näyttö ja se saa minut hiukan hermostumaan. Hermoni ovat ollet aika kireellä muutenkin viime aikoina, johtunee varmaan siitä, kun yritän lopettaa tupakointia. Nyt ollaan sitten oltu viikko ja 3 päivää ilman tupakkaa. Olen yrittänyt lopettaa tupakointia jo muutaman kerran, mutta siitä ei ole tullut oikein mitään. Mutta tällä kertaa aijon pystyä parempaan. Tavoitteeni on nyt pyrkiä hyvään kuntoon kesäksi.
Oloni on myös viimeni aikoina ollut mahtava, normaalisti mielialani ei vaihtele tällä tavalla, mutta nyt taitaa pelkästään olla kyse tästä talvesta, joka saa minut joskus hieman masentumaan. Viime aikoina syöminen on jäänyt vähän pois ja urheilua tullu aika riittävästi. Kyse ei ole laihduttamisesta, niinkun moni väittää! Aina vaan ei kerkeä syödä kiireen ja stressin keskellä. Mutta aijon ottaa itseäni niskasta kiiinni, tämä ei saa jatkua näin.
Hei ja huh. Tästä se alkaa. Mun oma blogi. Olen pitkään miettinyt blogin avaamista, ja nyt päätin sen toteuttaa. Ajatusten kirjoittaminen tuntuu välillä jokseenkin hyvältä idealta.
Mutta jos vaikka ekana kertoisin itestäni, olen Heidi-Maria, nuoren naisen alku. Olen pirteä ja iloinen persoona, vaikka välillä olisikin raskasta. Asun kainuussa, perheeni kanssa. Perhe on minulle kaikki kaikessa, vaikka välillä tuntuu siltä, että vanhemmat ovat ylihuolehtivaisia, mutta se on tavallaan ihan hyvä juttu. Vaikka välillä ottaa hermoon, mutta mitä olisin ilman vanhempia ja sitä tukea mitä heiltä olen saanut? Vanhempani ovat opettaneet minulle paljon asioita, ja saan kiittä heitä siitä minkälainen olen nyt.
Menneisyyteni on ollut aika raskas, mutta myös hyviä muistoja löytyy, mutta kantapään kautta olen oppinut paljon asioita ja se kasvatti minua henkisellä tasolla. Ja tiedän mitä haluan tulevaisuudelta.
Opiskelen Kainuun ammattiopistossa, tarjoilijaksi. Ensiksi luulin, että tämä olisi se juttu mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, mutta olen tullut toisiin aatoksiin. Olen pikkutytöstä asti haaveillut poliisin urasta, eikä haave ole hiipunut. Ja aijon pitää kiinni haaveistani. Mielessäni on myös käynyt se, että lähden armeijaan kunhan olen koulut käynyt loppuun. Osa ihmisistä on vain naurahdellut sille idealle. En välitä siitä mitä muut ajattelevat, koska ne ovat minun haaveita ja aijon tehdä sen mitä oikeasti haluan. Teen kaikkeni haaveitteni eteen.
Mutta tähän taidan lopettaa ensimmäisen blogimerkintäni. :)
